Jäänyt blogi ajoittain unholaan, mutta näinä ihanina sadepäivinä se muistuu...
Koulu matkani ehkä jatkuu, äitinä olo kasvaa ja vahvistuu, muutoksen tuulet puhaltaa ja elämä on mukavaa.
Ei sokeroitua, eikä piikkilankaa. Kaikki on niin kiinni omasta asenteesta jatkaa omaa polkua omana itsenään. Kohti uusia seikkailuja tyttären kanssa.
Kiittäen ja kunnioittaen tukea ja apua jota saan päivittäin.
Pyrkimys olla rehellinen itselleni sekä läheisille, teeskentelemättä ja kerskailematta.
Minä , tässä ja nyt.
Pieni ihminen oppii ja opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti